Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Sigurd Wettenhovi-Aspa
Suomentanut
J. Raekallio
Helsingissä,Hakaniemen kirjapainossa,1915.
"Kultaa kujaiset täynnä,
Hopiata tanhuaiset
Eikä ole ottajata."
Suomal. sananlasku.
(Asia- ja nimiluettelo)
Suomentajan esilause.
Esipuhe.
Viikinkisivistystä Uudellamaalla.
Birger Jarl.
Hugo J. Ekholm.
A. ja S. Leijonhufvud.
J.L. Runeberg.
Axel Lille.
Pehr H. Norrmen.
Nationalismi ja sen vastakohta.
Kieliriidat.
Liettuan- ja vironkieli.
Götin kieli.
Rurik.
Oskar Montelius.
A.E. Holmberg.
Viikingit, pyhyyden ryöstäjiä, ruumiiden ja hautain häpäisijöitä.
Lalli.
Slaavilaisia nimiä.
Seppälinna — Zeppelin.
Varjag.
Darwin.
Z. Topelius.
Rasmus Rask.
Odo Morannal Reuter.
Quatrefages.
Léouzon le Duc.
Elisée Reclus.
Abercromby.
Jakob Grimm.
Martin Buber.
H.G. Porthan.
Paavo Cajander.
Jean Sibelius.
Taylor.
Artur Eklund.
Lalli.
Kolehmainen.
C.A. Nordman.
T.E. Karsten.
Heinrich Winckler.
Pertti Uotila.
Jules Martha.
Vilhelm Thomsen.
G. Kossinna.
O. Almgren.
O. Rudbeck.
Väinö Salminen.
Elias Lönnrot.
Carl Axel Gottlund.
Arthur Gleye.
Ex oriente lux.
Suomalaisessa lukijassa tämä kirjanen epäilemättä herättäämonenlaatuisia tunteita ja ajatuksia. On ihmeteltävää, että kirjantekijä, ruotsinkielisestä ja -mielisestä kodista lähteneenä, ontuntenut ja tuntee suomenkieltä sekä Suomen suomenkielistä kansaakohtaan sellaista aivan harvinaisen lämmintä rakkautta, mikä tässäkirjasessa ilmenee. Ei liene meillä tätä ennen ilmestynyt teosta, johonolisi niin huomattavasti kuin tähän koottu kaikki ne ylistelevätlausunnot, joita maailman kuuluisat oppineet ovat antaneet kauniistakielestämme. Jo sellaisten lausuntojen kokoelmana on mielestäniteoksella pysyväinen arvonsa, sillä epäilemättä tällaiset lausunnotovat omiansa aukaisemaan monetkin silmät ja kohottamaan sitätodellista kansallistuntoa, joka etupäässä ilmenee oman kielenkunnioittamisessa ja — käyttämisessä.
Kauvas tähtäävä on tekijän edustama suunta, mikäli se koskeesuomenkielen ja Suomen suvun vanhuutta. Aina muinaisen Egyptin("Kemin") ikivanhasta historiasta hakee hän suuren suomalaisen suvunalkujuurta. Jos se sieltä vastaisuudessa niin selvästi löydetään, etteiepäilykselle jää sijaa, niin toteutuupa suunnilleen Kalevalankin sana,että Väinämöinen oli "laulaja ijänikuinen".
Voitanee syystäkin sanoa, että tekijän nimijohdannaiset monestikin ovatvarsin rohkeat. Olkootpa niinkin. Sellaisissa tapauksissa kuitenkinpeittäkööt hänen kieltämme kohtaan osottamansa erinomainen rakkaus jakunnioitus mahdollisen erhetyksen, ja älköön unhotettako, että monetkymmenet muut kirjassa esitetyt esimerkit ovat sen si