Produced by Jari Koivisto
Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1
Koonnut ja pränttiin antanut
Läänin Lääkäri ja Ritari
Turussa,Präntätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä,1822.
Esipuhe.
Vanhoja Runoja.
Laulajan alku-virsi.
Laulajan loppu-virsi.
Oluen teko.
Väinämöisen kosiominen.
Väinämöinen ja Joukamoinen.
Mailman alku Munasta.
Väinämöinen tekee venettä.
Kanteleen Synty.
Kärmehen Synty.
Jauho-Runo.
Kalevan Poika.
Nykyisempiä Lauluja.
Armolliselle Keisarille.
Riemu-laulut.
Susi ja Lammas. Satu.
Sammakko ja Härkä. Satu.
Laulu Papin Rouille.
Morsian Tanssi.
Esipuhe.
Ne ainoat meille jääneet muisto-merkit meidän Esi-vanhempaimme olosta,mielen laadusta, töistä ja tavoista, ovat heidän veisunsa taikkaRunonsa. Nämät erinomaiset virret vaelsivat jo satoja vuosia polvestapolveen ilman kirjoitus-keinoitta, paljaan muiston avulla aina meidänaikoihimme asti. Suureksi Suomen kansan vahingoksi on enin osa näitäRunoja jo kadonnut, ja sama surma on peljättävä myöskin niiden kanssa,jotka vielä löytyvät. Monessa pitäjässä tuskin enää tietään mitä Runoja Kantele on, ja aivan harvat ovat ne paikat, joissa vanhuudenhyvät tavat seurataan, joissa päivä-työn päättyessä, taikka muissahuvitus-seuroissa nuori kansa kokoupi kuulemaan Eukon neuvoja japartasuun Urohon lausehia. — Näinä päivinä kuin Suomen kansaOppineilta kaikella tavalla valistetaan kokekamme myös säilyttääEsi-vanhempaimme kaunihija Runoja vältämättömästä ajan turmiosta. Meopimme niistä tuntemaan kansan, joka, ehkä tiedolta pimeämpi, oliurhollinen, rohkea, rehellinen ja erinomaisella huolella ehtiväluonnollisten asiain syitä ja perustuksia. Kaikki mitä Ne Vanhat eivätvoineet tavallisella laadulla selittää, kahtoivat he imeheksi; tästäsikisi ne monet Synnyt, Sanat ja Loihtimiset, tästä ne monet pienetJumalat ja heidän imehtyönsä, jotka vanhoissa Runoissa alti tavataan jajosta myös tämä kokous olkoon osotus. Olkoon tämä myös kehoitus muilleMaanmiehille, joilla vielä Runoja löytyy, niitä julistamaan. Usiammatnäistä Runoista ovat kootut Pohjanmaalla Oulun ja Kajaanin tienoilla jayksi osa Olonetzin ja Arkangelin läänissä, jota myös puheen parressataitaan havaita. Joku ainoa on jo ennen präntätty ehkä vanhoissa ja nytmelkein kadonneissa kirjoissa. — Toinen tämän kirjan osa on pianvalmis julkenemaan ja tulee ulos annetuksi, jos, niin kuin toivoisin,tämä ensimmäinen olis rakkahille Maanmiehille kelpaava ja mieluhinen.
Uudesta Kaarlebyystä Tammikuussa 1822.
Vanhoja Runoja.
Laulajan alku-virsi.
Veli kulta, veito kaunis,
Suullinen sanolliseni,
Kielellinen kumppanini!
Joko laululle lähemme,
Virtten töille työntelemme,
Panemma käen kätehen,
Lihan toisehen lihaan,
Sormet soittajan mukahan,
Lähteännä laulamahan,
Saahanna sanelemahan,
Näitä saatuja sanoja,
Joita ennen Eukko neuvo,
Oma vanhempi opetti,
Kehrävartta kiertessähän,
Väätessähän värttänätä,
Paimenessa käyessähän,
Mustan Muurikin jälissä.
Vaan — ei ole Eukon neuvomista,
Oman vanhemman opista