Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Kirj.
Rudyard Kipling
Englannin kielestä suomentanut Aino Malmberg.
Otava, Helsinki, 1893.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.
Ilman kirkon siunausta.
Hänen oma aviovaimonsa.
Yli rajain.
Dungaran tuomio.
Lispeth.
Wee Willie Winkie.
Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
Mennyttä kalua.
Amorin nuolet.
Kahden kauppa — kolmannen korvapuusti.
Kuinka Pluffles pelastui.
Erehdys.
Suddhoon talossa.
Toinen mies.
Venus Annodomini.
Ilman kirkon siunausta.
"Mutta jos se onkin tyttö."
"Minun elämäni herra, se ei voi olla tyttö. Minä olen rukoillut niinmonta yötä ja lähettänyt lahjoja Sheikh Badlin pyhälle arkulle niinusein, että minä tiedän, että Jumala antaa meille pojan — pojan, jostaon kasvava mies. Ajattele sitä ja iloitse. Minun äitini on oleva hänenäitinsä kunnes minä itse jaksan ottaa hänet hoidettavakseni, ja Pattanmoskean mollah on ennustava hänen elämänvaiheensa — suokoon Jumalaettä hän syntyisi onnellisena hetkenä! — ja sitten, sitten sinä etkoskaan kyllästy minuun, orjaasi."
"Mistä ajasta saakka sinä olet ollut orja, sinä minun kuningattareni?"
"Alusta pitäen — kunnes tämä armo minulle tapahtui. Kuinka minäsaatoin olla varma sinun lemmestäsi kun minä tiesin, että minä olinhopealla ostettu?"
"Ei, se oli sinun huomenlahjasi. Minä maksoin sen äidillesi."
"Ja hän on sen kätkenyt ja hautoo sitä nyt päivät pitkään kuin kana.Mitä sinä puhut huomenlahjasta. Minut ostettiin rahalla ikäänkuinolisin ollut tanssijatar Lucknowista enkä lapsukainen."
"Suretko sinä sitä?"
"Minä olen surrut, mutta nyt minä iloitsen. Nyt sinä et milloinkaanlakkaa rakastamasta minua, ethän, kuninkaani?"
"En ilmoisna ikänä. En."
"Et sittenkään, vaikka mem-logit — nuo sinun oman rotusi Valkosetnaiset — rakastaisivat sinua? Muista, minä olen katsellut heitä kun heiltasilla ovat ajelemassa; he ovat hyvin suloisia."
"Minä olen nähnyt tulipalloja sadottain, minä olen nähnyt kuun ja —sitten minä en enää nähnyt tulipalloja."
Ameera taputti kätösiään ja nauroi. "Hyvin sinä puhut", sanoi hän.
Sitten hän jatkoi, koettaen näyttää hyvin armollisen alentuvaiselta:
"Jo riittää. Minä sallin sinun lähteä — jos tahdot."
Mies ei liikahtanut. Hän istui matalalla punaseksi maalatulla sohvallahuoneessa, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin sinisen ja valkosenkirjava lattiamatto, muutamia ryyjyjä ja sangen täydellinen kokoelmaalkuasukkaiden tavallisia patjoja. Hänen jalkainsa juuressa istuikuusitoistavuotias nainen ja tuon miehen silmissä hän oli kaikkikaikessa koko maailmassa. Kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan tämännaisen olisi pitänyt olla vallan toisessa asemassa, sillä mies olienglantilainen ja tyttö muhamettilaisen tytär, ostettu rahalla kaksivuotta sitten äidiltään, joka ollessaan ilman rahoja olisi myynytitkevän Ameeran vaikka itse pimeyden ruhtinaalle, kunhan vaan maksuolisi ollut kyllin suuri.
Se oli kevytmielisesti solmittu liitto. Mutta jo ennenkuin tyttö olikehittynyt täyteen kukoistukseensa, täytti hän suurimman osan JohnHoldenin elämästä. Ameeralle ja hänen äi