Produced by Tapio Riikonen
Sigismund ja Kaarle IX
Kirj.
Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
Sigismund ja Kaarle IX.
1. Kaarle herttua. 2. Upsalan kirkolliskokous. 3. Sigismund tulee Ruotsiin. 4. Sigismundin kruunaus. 5. Klaus Fleming ja Kaarle herttua. 6. Linnaleiri ja talonpojat. 7. Nuijasodan alku. 8. Ilkkaisen sota. 9. Savon kapina. 10. Pohjoispohjalaisten kapina. 11. Santavuoren tappelu. 12. Klaus Flemingin kuolema. 13. Klaus Fleming. 14. Arvi Stålarm ja Kaarle herttuan ensimäinen retki Suomeen. 15. Kaarle herttua valloittaa Turun linnan. 16. Makkararetki. 17. Suomalaisten hankkeet. 18. Herttua Kaarlen toinen retki Suomeen. 19. Viipurin valloitus. 20. Kaarle herttua Turun linnassa. 21. Juhana Fleming. 22. Arvi Stålarmin ja Aksel Kurjen lopullinen kohtalo. 23. Liivinmaan sota. 24. Kaarle IX, "hyvä kuningas". 25. Sigfrid Aaroninpoika Forsius. 26. Metelit Venäjällä ja Viipurin liitto. 27. Eevert Horn. 28. Sotaretki Venäjälle. 29. Moskovan vapautus. 30. Petos Kljushinossa. 31. De la Gardie Novgorodissa. 32. Eevert Hornin kuolema. 33. Rauhansovinto Stolbovassa.
1. Kaarle herttua.
Uuden, nuoren hallitsijan kansat tavallisesti ottavat suosiollisinmielin ja suurin toivein vastaan. Mutta niin ei ollutkaan laita, kunJuhanan poika Sigismund peri Ruotsin kruunun. Päinvastoin ajateltiinsurulla ja pelolla nyt alkavaa hallitusaikaa, kun vieraassa maassaasuva, kiivas katolismielinen kuningas oli ohjaava maan onnea. Muutamatkorkeat aatelisherrat tosin toivoivat itselleen tästä hallituksestaetua, kun he muka saisivat kuninkaan nimessä pitää vallan käsissänsä.Mutta muu kansa pahasti pelkäsi, että sen itsenäisyys, jonka se vastaäsken oli Kustaa Vaasan johdolla saavuttanut, jälleen katoaisi. Ruotsinvapaa valtakunta, niin arveltiin, oli aikaa myöten joutuva vain Puolanalusmaaksi.
Vielä enemmän pelättiin uskon puolesta, ja tämä pelko oli kaikilleRuotsin vallan asukkaille yhteinen. Sigismundin tiedettiin antautuneenkokonaan jesuiittojen johdettavaksi ja seuraavan kaikkia näidenpuhdistetun uskon verivihollisten neuvoja. Varsinaisesta Puolasta hänoli jo hävittänyt protestantit peräti. Epäilemättä oli hän katsovavelvollisuudekseen yrittää saada Ruotsissakin samaa aikaan.
Ainoa toivo ja turva Ruotsin kansalla tässä mielenahdistuksessa oli se,että Sigismundin setä, Kaarle, Södermanlannin herttua, pitäisi heidänpuoltaan. Ja hänessä olikin mies vaikkapa suuria vaaroja torjumaan.Kaarlella Ruotsin miehet näkivät vanhan, rakkaan "Kyösti-kuninkaansa"toimet ja taidon, joita sekä Eerikki että Juhana olivat olleetvailla. Hänellä he tiesivät myös olevan enemmän rohkeutta kuinisävainajallakaan. Kaarle oli hallinnut herttuakuntaansa älyllä jahuolella, niin että se vaurastumistaan oli vaurastunut, sillä välinkuin muissa osissa valtakuntaa Kustaa Vaasan perustama ja alulle panemateollisuus ja varallisuus oli melkein hävinnyt. Varsinkin näkyivätherttuan toimen hyvät hedelmät Vermlannissa, joka ennen hänen aikaansaoli ollut melkein autiona salona. Siellä nyt suitsusi tiheässäsulattojen mustat savut ja kaikui kankipajojen ankara kalke, valmistaensen maakunnan parasta aarretta, rautaa, ihmisten tarpeiksi. Jajylhimmilläkin takamailla, vuorien kupeilla, hamaan Norjan rajalle astiraivasi kirves ja tuli yhä uutta alaa viljelyks