Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johannes Häyhä
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-Oy Kansa,1911.
Rohvessyöri.
Kupernyöri.
Lautamies.
Turha pelko.
Herrasmies.
Uskollinen kuolemaan asti.
Harakanvarpaat.
Yhdeksännentoista vuosisadan viidennellä vuosikymmenellä osti Viipurintullikamarin päällikkö, evestiluutnantti Rafael Tavast Ilmein hovinkreivi Armfeltiltä, joka sen taas aikoinaan oli ostanut surullisenkuuluisalta kenraali Kopieffiltä, jota kansa kutsui Kapiovaksi.
Sitä ennen maksettujen rahaverojen asemesta määräsi Tavastalustalaisensa tekemään päivätöitä hoviin, kunkin veronsa ja tilustensamukaan.
"Jos talonpojat kuleksivat rahaa pyytämässä ympäri maailmaa, niinjäävät tekemättä sekä hovin, että omatkin työt. Mutta jos he työllänsäsaavat suorittaa veronsa, niin tekevät he siinä sivussa omatkin työnsäja oppivat, hovista saadulla käytännöllä, järjellisesti maataviljelemään", saneli tuo ymmärtäväinen ja kunnon isäntäalustalaisilleen.
Tavastin aikana vauristuivatkin Ilmeiläiset kaikin puolin, sekävarallisuudessa että myöskin sivistyksessä. Lukutaito nousevassanuorisossa edistyi nopein askelin, kun sinne saatiin uusi lukkari, jokasamalla oli koulumestarikin, lapsia opettamaan. Vanhoista tosin ei"konkaria" tullut, mutta hekin saivat oppia pesemään silmänsä jasiivoamaan itsensä, jota he sitä ennen eivät juuri pitäneetvelvollisuutenansa — ei ainakaan arkisina aikoina.
Muuten elämä Ilmeillä muuttui siivommaksi: juopumus, ynnä sitäseuraavat paheet jäivät vähitellen pois, kun uusi isäntä kielsialustalaisiltaan kotiviinan polton.
Tavast-herra oli ankara mies: mitä hän käski, se täytyi tehdä, ja mitähän kielsi, se piti totella, ken ei sitä totellut, se sai hauskiahavulinnaan. Eikä hän mitään ylellistä vaatinutkaan: siivollisuus jaahkeruus olivat hänen päävaatimuksensa.
Pienemmät riidat alustalaistensa kesken ratkasi herra itse, vaansuuremmissa rikkeissä saivat he mennä kihlakuntaan. Vielä nytkin,vuosikymmenien kuluttua, muistelee vanhempi sukupolvi kunnon evestiä jahänen hyviä töitään. [Evestiluutnantti Rafael Tavast kuoli Ilmeillä v.1858.]
Muiden hyödyllisten toimien ohessa laittoi evesti sunnuntaikoulunkinhoviinsa. Siinä opetettiin sisälukua, kirjoitusta, laskentoa ja laulua.Ensimältä laittoivat alustalaiset siihen lapsiansa, mutta vähitellen netippuivat pois, kun joku pahansuopa oli levitellyt sellaisia huhuja,että lapsia opetetaan sitä varten, jotta he suuriksi tultuaankelpaisivat sotapalvelukseen. Evesti tietysti julisti moisetjuorupuheet perättömäksi, mutta se ei auttanut, lapsia ei vaan laitettukouluun.
Vihdoin loppui evestin kärsivällisyys. Hän pakoitti omat palvelijansa,sekä piiat, että rengit, kouluun, ja niin jatkettiin koulun käyntiä,ensin huonommalla, sitte paremmalla menestyksellä. Palvelijat, kunolivat pakolla kouluun ajetut, eivät ensimältä tahtoneet mitään oppia,josta opettaja valitti evestille. Seuraavina pyhinä tuli herra itsekouluun ja oli siellä koko opetusajan. Se auttoi. Vähitellen kasvoiopin halu ja niin se meni eteenpäin.
Tämä olkoon kuvauksena kerrottu sen aikuisista oloista. Nyt kerronvarsinaisesta aineestani "rohvessyöristä."
Eräänä päivänä, kun evesti oli saanut postin ja vilkaillutsanomalehtiä, sanoi hän emännöitsijällensä, vanhalleVagertin-mamselille: