Produced by Jari Koivisto
Kirj.
Harald Höffding
Tekijän luvalla suomentanut Oskar Relander
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1898.
Helsingissä Osakeyhtiö Weiling & Göös Aktiebolag 1898
Ei syvästä kaivosta vesi puutu.
Suomalainen sananlasku.
I Rousseaun herääminen ja hänen elämänkysymyksensä
II Rousseau ja hänen tunnustuksensa
III Elämä, Luonne ja Teokset
1. Nuoruus
2. Rousseau ja rouva De Worens
3. Oleskelu Parisissa
4. Rikkautuminen ensyklopedistein kanssa
5. Rikkautuminen Voltairen kanssa
6. Rousseaun päätökset ja niiden vaikutus hänen elämänsä loppuaikaan
IV. Rousseaun filosofia
1. Rousseaun pääkäsitteet ja hänen ajattelemisensa muoto
2. Uskonnollinen kysymys
3. Politillis-sosiaalinen kysymys
4. Pedagooginen kysymys
Viitteet.
Rousseaun herääminen ja hänen elämänkysymyksensä.
Lämpimänä kesäpäivänä 1749 käveli Jean Jacques Rousseau ParisistaVincennesiin tervehtimään Diderotia, joka jossain kirjassaanlausumien rohkeitten sanojen vuoksi istui vankeudessa. Matkallaluki hän sanomalehteä ja löysi siitä palkintokysymyksen, jonkaoli tehnyt Dijonin akatemia, ja jossa kysyttiin, oliko tieteittenja taiteitten uudistuminen edistänyt tapojen puhdistusta vaiturmeltumista. Kysymys iski häneen kuin salama ja herätti joukonsiihen saakka uinuvia ajatuksia. Hänellä sydän sykki ja kyyneleettulvivat. Hän näki uuden maailman edessään ja hänestä tuli uusiihminen, sanoi hän itse sittemmin. Viruen puun juurella kirjoittihän samassa muistiin osan siitä esitelmästä, jonka hän sittemminlähetti akatemialle. Kaikesta, mitä hän puun juurella istuessaannäki ja tunsi, kykeni hän muistissaan säilyttämään ja kirjoittamaanainoastaan pienen osan. "Mitä minä olen voinut säilyttää tästä,suurten totuuksien runsaudesta, on heikossa muodossa hajallaan minunetevimmissä teoksissani, jotka kuuluvat yhteen ja muodostavat yhdenkokonaisuuden." (2:e lettre à Malesherbes).
Tässä kuvastuu Rousseau eteemme puolelta, joka oli hänelle erittäinkuvaava: hän innostuu, hän itkee, ajatukset kuohuvat hänessä, muttaniistä, ei tule pysyväistä aarretta, sillä hän ei voi yksityisiäaatteita mielessään säilyttää ja kehittää, — mutta ennen kaikkeanäemme hänet tässä elämänkysymyksensä edessä. Hänen siinä puun allaollessa kuvastui äkkiä selvästi hänen eteensä vastakohta yhteiskunnanja sivistyksen välillä toiselta puolen ja ihmisen luonteen, senhalujen ja kykyjen toiselta puolen.
Dijonin akatemia, tosin itse sitä selvään tajuamatta, oli koskettanutsuurta kysymystä, minkä erittäinkin kahdeksannentoista vuosisadankeskivaiheilla täytyi sukeutua sen eteen, joka katsoi tapahtumienpintaa syvemmälle.
Renessanssin taide ja kirjallisuus, luonnontieteiden perustaminenja uuden filosofian rohkeat ja nerokkaat aatteet olivat herättäneetsuuria toiveita, toivottiin niiden auttavan käsittämään maailmaasekä tuottavan edistystä elämään. Ja siten kerran nykyliike eienää rajoittunut ahtaisiin piireihin. Koko sarja kirjailijoita,joista ensimäisinä kulkivat Bayle ja Voltaire, olivat tehneet työtälevittääkseen saavutettuja näkökantoja ja tuloksia laveampiinpiireihin. Diderotin ja d'Alembertin suuri ensyklopedia, jokatähän aikaan oli tekeillä, oli erinomaisesti