Produced by Tapio Riikonen
Ala-alkeiskouluin tarpeeksi
Kirj.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 23 Osa.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1868.
I. Ihmisestä.
II. Imettäwistä eläimistä.
III. Linnuista.
IV. Mateliaista.
V. Kaloista.
VI. Niwel-eläwistä ja nilvi-eläwistä… 70
VII. Kasveista.
VIII. Kivikunnasta.
IX. Maasta.
X. Wedestä.
XI. Ilmasta.
XII. Tulesta.
XIII. Valosta ja lämpimästä.
XIV. Painosta ja liikunnosta.
XV. Suuresta avarasta maailmasta.
Ensimäinen Luku.
Ihmisestä.
Jumala on suuri. Jumala on hywä. Hän on luonut taiwaan. Hän on luonutmaan. Hän on luonut Sinun. Kiitä Jumalata. Pelkää Jumalata. RakastaJumalata. Tottele hänen käskyjänsä. Jumala olkoon kiitetty.
Me olemme Jumalan lapset. Me katselemme hänen tekojansa. Meihmettelemme hänen wiisauttansa. Me rukoilemme hänen suuruuttansa. Meylistämme hänen hywyyttänsä. Jumala antakoon meille oikean nöyryyden.Jumalan pelko on wiisauden alku.
Tämä kirja sisältää Jumalan töitä. Tämä kirja on lasten kirja. Lue
tätä. Lue kowasti. Lue hywästi. Pidä tarkka waari. Ajattele tarkasti.
Seiso suorana. Sano sanat selwästi. Rohkaise mielesi. Ahkera palkitaan.
Lukemisen perästä tulewat leikit. Hupaisesti saat sitten juoksennella.
Alottakaamme siis. Kuunteleppa nyt. Isä ei ole kotona. Missä on isä?Hän tekee työtä lastensa eduksi. Hän tekee työtä isänmaansa hyödyksi.Hän tekee työtä Jumalan kunniaksi. Työttä emme saa leipää. Leiwättä eiwoi kukaan elää. Kiitoksia isä. Kiitos hywä Jumala jokapäiwäisestäleiwästä.
Äiti istuu tuwassa. Mitä tekee äiti? Hän tekee työtä lastensa eteen.
Hän ompelee waatteemme. Hän keittää ruokamme. Waatteitta palellumme.
Ruuatta näännymme nälkään. Kiitoksia äiti. Kiitos hywä Jumala ruumiimme
waatteista.
Kyllä wanhempamme owat hywät meille. He rukoilewat Jumalata kanssamme.
He opettawat meitä hywiksi lapsiksi. Rukouksetta ei ole siunausta.
Hywyydettä ei ole oikeaa iloa. Mielellämme siis tottelemme
wanhempiamme. Pidämme siis heitä kaiken ikämme sydämellisesti rakkaina.
Liisa on sisareni. Hän on aiwan pieni. Hän ei käwele. Hän konttaa. Hänei puhu. Hän loruaa. Nauraa hän osaa. Haukotella hän osaa. Aiwastellahän osaa. Ei se ole suuri oppi. Pieni lapsi ei osaa enempätä. Suuretkinowat ennen olleet yhtä pieniä. Wäkewätkin owat kerran olleet yhtäheikkoja. Oppineetkin owat kerran olleet yhtä tietämättömiä. Kyllähänruumiimme kaswaa. Suokoon Jumala sielummekin kaswaa. Jumala siunatkoonLiisaa. Kyllä hän on hywä.
Antti on weljeni. Hän on neljän (4) wuoden wanha. Hän ratsastaa laukkaaisolla puuhewosella. Antti osaa juosta. Antti osaa leikitellä. Ei seole suuri oppi. Ajan pitkään oppii hän kyllä enemmän. Sitten tulee hänymmärtäwäisemmäksi. Sitten tulee hän wakawammaksi kaikissa. Jumalasiunatkoon Anttia. Kyllä hän on hywä.
Iso-isä istuu pöydän takana. Hän on hywin wanha. Hän on harmaissaan.Hänellä owat rynkkyiset kädet. Ei hänellä ole hampaitakaan. Muttawallan hywä hän on. Hän on elänyt jo hywin kauwan. Hän on nähnyt hywinpaljon. Hän on wiisas mies. Jumalinen on hän kyllä. Hän osaa kertoaJumalan woimaa. Hän tuntee ihmiset. Hän tietää eläinte