Produced by Juha Kiuru
Kirj.
H. G. Wells
Suomentanut englanninkielestä (The Invisible Man) Aino Tuomikoski.
Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922.
1. Vieraan miehen saapuminen.
II. Teddy Henfreyn ensi vaikutelmat.
III. Tuhat yksi pulloa.
IV. Cuss haastattelee vierasta.
V. Murtovarkaus pappilassa.
VI. Huonekalut hulluina.
VII. Vieraan paljastuminen.
VIII. Menomatkalla.
IX. Thomas Marvel.
X. Marvelin käynti Ipingissä.
XI. "Vaunuissa ja Hevosissa"
XII. Näkymätön Mies menettää malttinsa.
XIII. Marvel pohtii alistumistaan.
XIV. Port Stowessa.
XV. Juokseva mies.
XVI. "Hauskojen Kriketinpelaajien" ravintolassa.
XVII. Tohtori Kempin vieras.
XVIII. Näkymätön Mies nukkuu.
XIX. Vähän alkeisperusteita.
XX. Portland-kadun varrella.
XXI. Oxford-kadulla.
XXII. Tavaravarastossa.
XXIII. Drury-kujalla.
XXIV. Epäonnistunut suunnitelma.
XXV. Näkymättömän miehen takaa-ajo.
XXVI. Wicksteedin murha.
XXVII. Kempin talon piiritys.
XXVIII. Vainooja vainottavana.
Loppuhuomautus.
Vieraan miehen saapuminen
Vieras mies tuli helmikuun lopussa talvisena päivänä, purevantuulen pyryttäessä talven viimeistä lumisadetta, marssien nummeapitkin Bramblehurstin rautatieasemalta, pieni musta matkalaukkupaksukintaisessa kädessään. Hän oli verhoutunut huppuun päästäjalkoihin asti, ja hänen pehmeän huopahattunsa reuna peitti jokatuuman hänen kasvoistaan, paitsi kiiltävää nenänpäätä. Lunta olikasaantunut hänen hartioilleen ja rinnalleen, ja samaten se lisäsihänen kantamaansa taakkaa valkealla harjalla. Hän meni hoiperrellensisälle "Vaunuja ja hevosia" nimiseen majataloon paremminkin kuolleenakuin elävänä ja paiskasi matkalaukkunsa lattialle.
"Tulta", huusi hän, "ihmisrakkauden nimessä! Huone ja tulta!"
Hän tömisteli jalkojaan, pudisti lunta vaatteistaan tarjoiluhuoneessaja seurasi sitten rouva Hallia tämän vierashuoneeseen sopiakseenlähemmin asiasta. Sen enempää esittelemättä itseään ja heitettyään parikultarahaa pöydälle hän asettui majataloon asumaan.
Rouva Hall sytytti tulta ja jätti hänet yksin, mennen omakätisestivalmistamaan hänelle ateriaa. Sellainen vieras, joka jäi Ipingiintalvisaikana, oli ennenkuulumaton onnensattuma, puhumattakaan siitä,että tämä tulokas ei ollut kitsastelija. Emäntä päättikin osoittautuahyvän onnensa arvoiseksi.
Niin pian kuin liikkiön paistaminen oli saatu hyvälle alulle jaMillie, vähäverinen palvelijatar, hiukan elvytetyksi muutamiennäppärästi valittujen halveksivien sanojen voimalla, vei rouva Hallpöytäliinan, lautaset ja lasit vierashuoneeseen ja alkoi järjestelläpöytää erinomaisen komeaksi. Vaikka tuli paloikin vireästi, huomasihän hämmästyksekseen vieraan yhä seisovan hattu päässä ja päällystakkiyllään selin häneen tuijottamassa ikkunasta, kuinka lunta tupruttipihalle.
Hän piti kintailla verhottuja käsiään ristissä selkänsä takana janäytti vaipuneen ajatuksiin. Rouva Hall huomasi hänen hartioilleensataneen lumen sulavan ja valuvan matolle.
"Saanko ottaa hattunne ja takkinne, herra", sanoi hän, "ja viedä nekeittiöön kunnollisesti kuivamaan?"
"Ette", vastasi vieras kääntymättä.