E-text prepared by Jari Koivisto
Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Kantele I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48176 Kantele II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48177 Kantele IV: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48202
taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja
Koonnut ja pränttäyttänyt
Philosophian Candidati.
HELSINGISSÄ
Präntätty Waseniuksen luona Wuonna 1830.
Niin minun isonen heitti,
Kuin on kieron kirweswarren
Niin minun emonen heitti,
Kuin on wäärän wärttinäsä,
Niin on weikko wierastunna,
Kuin orawa kuiwaan kuuseen
Niin sisko siwute käypi,
Kuin kala kiwisen rannan.
Lukioillen esipuheeksi.
Wanhoja Runoja.
Tanssaja.
Raudan Synty.
Kipusanat.
Hätäsanat.
Tulen Synty.
Sairaita kylwettäissä.
Lääwämadon Synty.
Kuwun Sanat.
Hammasmadon Sanat.
Riiden Sanat.
Ampumista wasten.
Nykysempiä Lauluja.
Wäinämöisen weljen pojasta.
Kahwerokasta.
Ylistysruno Kalle Palmulle.
Seurawaisessa Osassa tahdon minä luetella paikkakunnat, joistatämänki Osan Runot ja Laulut owat peräsin, koska tässä sillen eiole tilaa.
Lukioille esipuheeksi.
Ota kantele käteesi,
Kultakieli kainaloosi,
Sormet soitolle sowita,
Laske ääni laulamahan!
Joko ruwennet runoihin,
Tahi lauluja latonet,
Kyll' on kaunis kumpanenkin,
Suomen soitanto sulonen,
Sanat wanhempain wakawat.
Jos sa sattuisit Sawossa,
Käyä kerran Karjalassa,
Kuulisit aholla äänen,
Lasten laulawan lehossa;
Tokkos tuonne seisahtaisit
Luoksi lasten laulawaisten,
Tuolla wähän wiipyisit,
Marjaaholla asuisit?
Tahi jos joukkohin tulisit,
Poikaparwien parihin,
Jossa kantele kajuupi,
Soitto soitolle tajuupi;
Tokko oisi päiwä pitkä,
Päiwä pitkä, ilt' ikäwä?
Waan eipä pojat puoletkahan,
Eikä lapset lainkahan,
Mitään tyttöjen tykönä,
Kestä neitojen keralla.
Kuin on muista muuramista
Mesimarja makeampi;
Niin on poikaisten puheista,
Lasten pienten lausunnosta,
Neion soitto sulowampi,
Taipuwampi tytön ääni.
Kuin he laulawat kujilla,
Suoltawat sulosta wirttä
Mennessänsä mehtimaille,
Mehtitöillen työntäissä;
Matka wälttyypi wähäksi,
Wirsta wiittä lyhemmäksi.
Sitte tuonne tultuansa,
Matkan päähän päästyänsä
Nurminiituilla asuwat,
Tahi meliwät metässä;
Alla työnsä aattelewat,
Sanoja sowittelewat;
Päiwä kultanen kuluupi,
Ilta kesken keikahtaapi
Kuin sitte kotia käywät,
Illan saatua sulosen,
Wielä laulawat luhilla,
Aitoissansa yösialla
Mik' on mitä, kuk' on kuta,
Mitä mikäin muisteleepi,
Mitä mielehen majaapi.
Hyw' ompi Unosen tulla,
Simasiiwen löyhytellä,
Noilla taiwaan tuomisilla,