Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomus hänen elämästään ja marttyrikuolemastaanmuistiin kirjoittanut hänen käskyläisensä ja kirjurinsa,Sieur Louis de Conte.
Ranskan valtionarkistossa olevista vanhoista asiapapereistanykyajan kielelle kääntänyt ja muodostanut
Vapaasti suomentanut Lilli Rainio
WSOY, Porvoo, 1910.
Saadaksemme oikean mielipiteen etevästä historiallisesta henkilöstä,tulee häntä arvostella oman aikansa näkökannalta, ei nykyajan. Monenjaloimmankin henkilön luonne näyttää vähemmän ansiokkaalta, kunmyöhempäin aikakausien tutkimus esittää hänen tekonsa selvemmässävalossa, mutta tuskin on neljä-, viisisataa vuotta sitten ollutkuuluisaa henkilöä, joka kaikin puolin vastaisi nykyajan siveellisiävaatimuksia. Ainoa laatuaan on Johanna d'Arcin luonne. Sitä saattaaarvostella jokaisen aikakauden näkökannalta ja kuitenkin on tulosaina yhtä ihmeteltävä. Hän näyttää aina yhtä viattomalta, yhtäihanteelliselta, hän on ylevin henkilö kuolevain joukossa.
Ja kun ajattelee, että tavat hänen aikanaan olivat niin raakoja,kurjia ja alhaisia kuin historian pimeimpinä aikoina, niin onmielestämme ihme, että moinen maaperä voi kasvattaa niin ihanaakukkaa. Hän ja aikalaisensa olivat vastakohtia kuin päivä ja yö. Hänpysyi totuudessa, kun valhe oli ihmisissä tavallista; oli rehellinen,kun rehellisyys oli melkein kadonnut avu; hän piti lupauksensa,vaikka lupauksia tavallisesti rikottiin; hänen mielensä oli täynnäsuuria ajatuksia ja se tähtäsi suurta päämaalia, kun toisten mieliviihtyi turhamaisissa haaveissa ja itsekkäässä kunnianhimossa, hänenkäytöksensä oli kaino ja arvokas aikana, jolloin kevytmielisyysja tapainturmelus oli vallalla; hän oli armelias aikana, jolloinsäälimätöntä julmuutta harjoitettiin, hän oli luja, rohkea japelkäämätön silloin, kun hänen kansansa oli toivottomana jatoimetonna; hänellä oli luja usko, vaikka uskottomuus oli yleistä;hän oli siveellinen, puhdas ja turmeltumaton ruumiin ja sielunpuolesta yhteiskunnassa, jossa ylhäisimmätkin kansanluokat olivatvaipuneet rikoksiin, ja aikana, jolloin kristikunnankin edustajainkauheudet ja eläimelliset intohimot ja petomaiset julmuudethämmästyttivät aikalaisiaankin.
Kenties on hän ainoa yleisessä historiassa mainittu henkilö, jossaei voi huomata itsekkyyttä. Hänen sanoissaan ja töissään emme tapaaomanvoitonpyyntöä. Kun hän oli pelastanut kuninkaansa maanpakolaisenkiertolaiselämästä ja toimittanut kruunun hänen päähänsä, tarjottiinhänelle palkinnoita ja kunnianosotuksia, mutta hän kieltäytyiniistä kaikista. Hän pyysi vain, että kuningas sallisi hänen palatamaalaiskotiinsa paimentamaan lampaitaan ja auttamaan äitiään, jonkahyväilyjä hän kaipasi. Tuo voitollisten sotajoukkojen johtaja,prinssien seuralainen ja kunnioittavan, kiitollisen kansan ihanne, eipyytänyt muuta palkintoa.
Hänen tekojansa voi verrata historian suurimpiin urostöihin,etenkin jos ajattelee niitä oloja, missä ne toimitettiin, hänenvoittamiaan vaikeuksia ja hänen käytettävinään olleita apuneuvoja.Caesar teki suuria valloitusretkiä, mutta hänen joukkoonsa kuuluiRooman karaistuja, voitonvarmoja uroita ja hän itse oli sotilaaksikasvatettu. Napoleon hajoitti Europan järjestettyjä sotajoukkojakuin akanoita tuuleen, mutta hänkin oli sotilaaksi kasvatettu, jakun hän alkoi sotaretkensä, olivat hänen sotilaansa nuoria, hehkuviaisänmaanystäviä, joita oli innostanut vallankumouksen ja vapaudenihmeitätekevä henki, joka siihen aikaan valtasi kansat. Mutta Johannad'Arc sitä