E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Platon
Johdantoineen selityksineen suomeksi toimittanut
K. Forsman
Helsingissä,Suomalaisen Kirjall. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö,1899.
Koska allekirjoittaneen suomennos on määrätty "Filosoofisen kirjaston"ensi julkaisuksi, sallittanee minun tässä Kirjallisuuden Seuranpöytäkirjain ("Suomi" III: 15) johdolla muutamin sanoin kertoa, mitenmainitun kirjaston hanke syntyi.
Lopulla Lokakuuta 1897 pantiin Seuran Taloustoimikunnassa vireillekysymys, eikö Seuran tulisi jollakin erityisellä tehtävällä ilmaistakiitollisuuttaan kansalaisten sille osottamasta suuresta suosiosta jaluottamuksesta, jota yhä karttuneet lahjat ja testamentit, yhälisääntyvä Seuran jäsenten lukumäärä näyttivät todistavan, tehtävälläsemmoisella, joka — kuten sihteeri lausui — "täyttäisi tuntuvan aukonkirjallisuudessamme, omankielisenä oppaana johdattaisi kansaammetiedetten ylimmälle portaalle, saattaisi aatteiden avaran mailman sentunnettavaksi, perustaisi itsenäistä, järkevää ajatuspartta". Semmoinentehtävä oli puhujan mielestä etenkin arvokkaan filosoofisenkirjallisuuden suomentaminen, eikä ainoastaan sen vuoksi että, kuten joJ.W. Snellman v. 1870 lausui, siitä olisi apua kirjakielemmesieventymiselle, suomalaisen proosastiilin kehittymiselle, vaan senkinvuoksi, että "juuri filosoofinen kirjallisuus oli se, joka meillävahvaa tukea kaipasi ja jota Seuran siis tällä haavaa sopi ennen muutahoimiinsa ottaa". Historian ja kaunokirjallisuuden aloja viljeli Seurakyllä vielä kuten ennenkin oli viljellyt, mutta edellisellä oli kasvujo hyvällä alulla ja jälkimäisen vainiolla lainehti jo vilja rehevästi;filosoofinen kirjallisuus se nyt Seuran kannatusta erittäin vaati.Mielipiteensä tueksi lausui puhuja m.m. vielä: "Minun ei tarvitse puhuafilosofian arvosta tiedetten tieteenä, — — ei muistuttaa senjärjestäjän-virasta semminkin valtiotaitoon, lakitieteesenja jumaluus-oppiin katsoen. Mutta minä en saata olla sitämielipidettäni lausumatta, että Suomen kansa, tämä vakavanluontoinen jatarkkamietteineu, tämä entuudesta 'syntyjä syviä' perusteleva kansa,jos mikään, pystyy siihen henkiseen työhön, siihen järjenviljelemiseen, jota elävä, hedelmällinen filosoofian tutkimusedellyttää ja joka toiselta puolin tätä myös voi eteenpäin saattaa.Tälle kansalle avattakoon perinjuuristen tietojen lähde, ennenkuinsiltä terve sulatuskyky ja terävä arvosteluvoima pilaantuu senherkkäkulkuisen ravinnon nautinnossa, jota nykyaika varsin runsaastitaritsee". Ehdotettiin sitten, että Seura — — "Filosoofisenkirjaston" nimellä vähitellen julkaisisi sarjan etevimpiä entisen janykyisen ajan tuotteita, esim. Platonin "Valtion", Cartesiuksen"Meditationes de prima philosopbia", jonkun Leibnitzin "Vähäisemmistäkirjoitelmista", jonkun osan Lotze'n "Mikrokosmuksesta", jonkunkansantajuisen estetiikan. — Ehdottaja ei epäillyt, että filosoofinenkirjallisuus meillä saisi yleisöä. "Koko meidän kansassa on'viisaustieteen' siemenellä otollinen maaperä. Taattu lukijakunta, joskohta vähäläntäinen, on meillä ainakin yliopiston nuorisossa — —.Tämän nuorison tarvetta tulisi muistaa ja sen intoa vireillä pitää,jottei sen olisi pakko 'yksinomaan vieraskielisen kirjallisuudenaalloissa' ponnistella, vaan se saisi omalla kielellään opintojaanharjoittaa — —".
Tämä oli aikanaan lausuttu sana. Ensi kokouksessaan (3.11.1897) Seuratäydellisesti suostui ehdotukseen ja asetti asian edistämiseksierinäisen, "filosoofisen" valiokunnan. Valiokunta, tehtäväänsäryhdyttyään, arveli m.m. suotavaksi, että "suomennetut teoksetvarustetaan alkuperäisen te