Produced by Tapio Riikonen
Muinen kerätyitä, suomennettuja siivoille ja ahkeroille
Lapsille lahjaksi, hyvikkeeksi ja hyödyksi.
Lasten Hupainen Huvitus I.
Helsingissä,Suomal. Kirjallisuuden Seuran Kirjapainonsa,1851.
Öhmannin kirjakaupan kustannuksella.
Imprimatur: Herman Molander.
1. Koira, Kukko ja Kettu. 2. Kettu ja Kukko. 3. Ruuna ja Tamma. 4. Hevonen. 5. Akka, Kissa ja Hiiret. 6. Kettu ja Korppi. 7. Sudet ja Lampaat. 8. Ukko ja Kuolema. 9. Heinäsirkka ja Muurahainen.10. Linnut, Nelijalkaset ja Yölepakko.11. Härkä ja Hevonen.12. Mies ja Lempo.13. Jänis ja Warpuinen.14. Koira ja Warjonsa.15. Joki ja Lähde.16. Warjo ja Tamma.17. Susi ja Akka.18. Susi ja Hevonen.19. Mettiäinen ja Hämähäkki.20. Oinas ja Härkä.21. Pukki ja Kettu.22. Sääski ja Jalopeura.23. Isä ja Poikansa.24. Karhu ja Jalopeura.25. Sammakko ja Härkä.26. Kerjäläisen tavara.27. Kettu ja Kissa.28. Karhu ja Mettiäiset.29. Waimo, Miehensä ja Kuolema.30. Jalopeura ja Kettu.31. Ahne Akka ja Kanansa.32. Waimosta ja Juomari-miehestänsä.33. Kissa ja Kukko.
1. Koira, Kukko ja Kettu.
Koira ja kukko matkustivat kerran yhdessä. Illan tultua rupesivat heyölevolle, koira puun juurelle ja kukko oksalle. Aamupuolella yötäalkoi kukko tapaansa myöten laulaa. Kettu kuin tämän metsässä kuuli,juoksi heti paikalle, josta kukon ääni kuului, alkoi kiittämistäänhäntä laulustansa kiitellä, ja sanoi, ett'ei ikinä ennen niin kaunistaaamuvirttä ja heliätä ääntä ollut kuullut ja käski viimeinkukkoa luoksensa eineelle, sillä tavalla muka häntä kynsiinsäviekotellaksensa. Mutta samassa heräsi myös koira, ja eineen tarpeessahänki, kävi heti kettuun käsiksi ja söi sen suuhunsa.
Joka toiselle haudan hakee,
Se itse kuoppaan kaatuu.
2. Kettu ja Kukko.
Kana-lauma istua kökötti orrella ja kukko keskellä. Kettu maassakierteli mietiskellen, miten kanoihin käsiksi pääsisi. Jopa siistaasen, vanhaa viekkauttansa pistellen, rupesi heidän pakinoille,sanoen: "Hei, miksikä, kana-kullat, siellä orrella istua pökötätte,juurikuin minua pelkäisitte! Ettekö tiedä, että yleinen rauhauykysiinsä kaikkein eläväin välillä on tehty, ja ett'ei tästälähintoinen toistamme vähintäkään tule pelätä?" Samassa kurkistikukko ulommalle, päätänsä kohotellen. "Mitäs kukko kamraattikurkistelee?" kysäsi kettu. "Eipä juuri erinomaisia mitään!"vastasi kukko; "uutta kahta jahtikoiraa vainen katselin, jotkatuolta takaa-päin aika laukassa tänne käsin koipivat. Eivätköönilomielellä hekin rauhantekoa tulle ilmoittamaan?" Sen kuultua säpsähtikettu ja oli valmis lähtemään. "Ei hoppu hyväksi!" muistutti kukko;"emmekö koirainki tultua voisi kaikki yksissä iloamme viettää?""Kaitpa voitasiinki", vastasi kettu; "mutta pahoin pelkään, ett'eikoirat vielä koko rauhasta tiedä!" ja sillä läksi hän, häntä suorana,pakosalle.
Parempi mieli,
Kuin viekas kieli.
3. Ruuna ja Tamma.
Ruuna ja tamma kulkivat kerran yksissä taipaletta. Kumpaisellaki olikova kuorma vedettävänä, mutta tammalla ainaki kovempi. Tästä syystärukoiliki tamma muutamassa mäessä ruunaa, että edes vastamaassa vähänavuksi tulisi, jotta ei hän kokonaan uupuisi ja paikalle pakahtuisi.Tätä puhetta ei ruuna kuitenkaan ollut kuule