E-text prepared by Tapio Riikonen
Joulupukin aikaisemmista vuosikerroista valikoitu
Helsingissä,Kansanopettajain O.-Y. Valistus,1913.
I. Satuja.
Matti Kierosilmä, kirj. Larin Kyösti. Joulupukki 1901.
Mitä Varpu kertoi, kirj. A. H. 1901.
Turkkia pyytämässä, kirj. Kauppis-Heikki. 1901.
Joulu-ukon saapas, kirj. Anni Svan. 1904.
Orava ja Sinipiika, kirj. Johannes Tuokkola. 1904.
Keisarin Moppe, mukaili Alpo Noponen. 1906.
Matka Onnelaan, kirj. Vilkku Joukahainen. 1909.
Martin kuusen-etsintä, kirj. Eino Salokas. 1909.
Laurin hiihtomatka, kirj. E. V. 1909.
Kesäyö metsäniityllä, kirj. Helmi Auvinen. 1910.
Satutyttö, kirj. Annikki Virvatuli. 1910.
Tarina pojasta, porsaasta ja metsänväestä, kirj. Anni Kaste. 1910.
II. Leikkejä.
Sudenajo, kirj. Kauppis-Heikki. Joulupukki 1902.
Puurokuppi, kirj. Artturi L. ja A. N. 1907.
Sielukellot, kirj. Juho Laine. 1905.
Jouluvieraat, kirj. Kosken Erkki. 1907.
Kuusenhaltija, kirj. Anni Kaste. 1909.
I. Satuja.
Matti Kierosilmä.
Matti Suorasilmä oli markkinoilla hukannut hevosensa Lankin sekä kaikkirahansa. Oli joulun aatto-ilta ja Matti kulki surumielisenä kaupunginkatuja tyhjä haarapussi olalla ja ajatteli kotia, joka oli kaukana.Kulkiessansa kaupungin tullinsuusta valtamaantielle tuli häntä vastaanmies, vanha kerjäläisukko.
"Mihin sinä niin pahoilla mielin kuljet?" kysyi ukko.
"Kotiin päin kuljen, vaan sinne en illaksi ehdi, sillä hevoseni minähukkasin", sanoi Matti.
"Voi miestä —, pyytäisin pennin puolta tai syötävän tapaista", pyysiukko.
"Hukkasin rahanikin", sanoi Matti.
"Anna minulle tuo haarapussi, voisinhan sillä jotain tehdä?"
"Kyllä sen saat", sanoi Matti ja katseli ukkoa suoraan silmiin, kutenhänen tapansa oli.
"Hyvä kiitos sinulle ja onnea matkallesi!" toivotti ukko ja jatkoimatkaansa haarapussi olalla.
Kulki Matti jonkun aikaa ja alkoi väsyä. Nälkäisenä ja uupuneenaistahti hän tiehaaran kivelle ja katseli tylsästi eteensä. Silloinilmestyi hänen eteensä mies pieni, kahden etusormen pituinen.Hänellä oli polviin ulottuva parta ja viheriäinen pipolakki päässä,ja naurellen heilutti hän haarapussia, sillä se oli sama mies, jokakerjäläisenä oli tullut Mattia vastaan tullinsuussa.
"Terve miestä, sinä Matti Suorasilmä!" sanoi piipattimies naurellen,"miksi sinä olet niin surullinen?"
"Kadotin kaikki, rahani, hevoseni, enkä pääse jouluksi kotiin", sanoi
Matti.
"Ei hätää mitään, Matti Suorasilmä", sanoi kääpiömies, "sinä oletkunnon mies, ahkera kyntömies sinä olet ja reima halonhakkaaja,sen tiedän; ihmisiä sinä katsot suoraan silmiin, sillä sinulla onvalkoinen omatunto."
"Kunhan vaan pääsisin kotiini", sanoi Matti.
"Katsos tätä!" sanoi se kahden etusormen pituinen mies ja näyttihaarapussia.
"Minun haarapussini!" huudahti Matti.
"Ota ristitieltä kolme kiveä suuhusi ja sano:
"Piu, pau, paukkaa, haarapussi laukkaa, alitse kuun, ylitse maan, vie mua, vie mua kotihin vaan!"
Niin neuvoi kääpiö ja katosi samassa.
Matt