Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johannes Häyhä
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1899.
Naimishommat
Kosioiminen
Harjakaiset
Kihlajaiset
Ämmäjäiset
Öitsit
Toivikkiaika
Läksiäiset
Häät
Nuorikkoaika
Naimishommat
Sisältö: Niemelän Kaisa. Poikien tuumat kirkkomäellä. Junnolan Martin morsiusehdokkaat. Lippolan kirkonmiehen käynti morsianta kysymässä. Miehikkälän Antin yöjalassa käynti morsianta kysymässä. Lahtelan emännän naittamishommat. Nuorison olo kirkkomäellä Pärttylin päivän sunnuntaina. Tyttöjen taikuus. Nuuskan valmistus ja kosioretkelle lähtö.
Kaunein kaikista syntymäseutuni neidoista oli Niemelän Kaisa,varakkaan ja mahtavan Niemelän lautamiehen tytär. Ei siis ollut ihme,jos koko seudun pojat häntä ihastuksella katselivat. Joka Kaisantunsi, se vertasi häntä Pohjolan neiteen, Ilmarisen morsiameen. Siksiseudun pojat hänestä lauloivat:
Ruusu ei oo kauniimpi kuin Kaisa Niemelässä, eikä toista tarvita, kun hän on elämässä.
Kaisan suurista sinisistä silmistä säteilevä loiste lumositaikavoimalla koko seudun nuorukaiset. Hänen vartalonsa oli solakkaja ihonsa valkea niin kuin karjalattarilla on tavallista. Sanomahänen hempeydestään levisi myöskin naapuriseurakuntiin, joten hänestätuli
maan kuulu, veen valio, jota ei voi virressä veteä eikä saarnassa sanoa.
Jo ennen kuin Kaisa oli rippikoulussakaan käynyt, ilmestyi hänellesulhasia, jotka häntä kouluun käskivät. Sen ajan tavan mukaan eityttö mennyt kouluun, ennen kuin sulhaset käskivät; vasta 20 vuodenkuluttua jo kutsuttiin kouluun. Mutta hänen isänsä oli vanhan kansanmies, joka piti kiinni vanhoista tavoista, siksi ei hän kuunnellutkenenkään kurinoita eikä siis laittanut tytärtänsä kouluun, ennenkuin hän oli täyttänyt kahdeksantoista vuotta.
Eräänä sunnuntaina ennen Pärttylin päivää, kun useampia poikamiehiäyhtyi kirkonmäellä, he alkoivat kysellä toistensa naimisasioita.Niinpä Junnolan Marttikin muiden muassa kysyi Lippolan Juhanalta:
— Joko sinä Juhana aiot tänä syksynä häitä antaa?
— Niin olen aikonut, mitäpä sitten? sanoi Juhana.
— Ei muuta mitään, vaan minä sanon sinulle niin kuin tuttavallepojalle: älä varustaikaan minun jalkoihini. Minä nimittäin aionkosioida Niemelän Kaisaa; sinä saat hankkia itsellesi morsiamenmuualta, virkkoi Martti ylpeästi.
— Vai niin, lienet kaiketi jo käynyt kysymässä, koska tunnut asianniin tarkoin tietävän, vastasi Juhana.
— En ole käynyt kysymässä enkä mene. Minä kosin julkisesti enkäkuiskaile salaisesti. Minulla on varani, joka kysyy morsiamen jatietysti saapi luvan. Jos taas tahdot kanssani kilpailla, niinkoettele vain, mutta jalkoihini sinä jäät, vaikka olet kirkonmiehenpoika ja osaat kirjoittaakin ja minä olen vain paljas talonpoika,kerskui Martti.
— Voi hitto kun sinä puhut tyhmästi niin kuin keitetystä lampaanpäästä, sanoi Auvisen Matti Junnolan Martille. Etkö sinä luule muidenjaksavan vaimonsa elättää kuin sinun, joka et osaa lusikkaakaankäteesi tehdä. Minä Niemelän Kaisana en katsoisi kaalisilmällänikääntuollaisen tollikan päälle, vaikka hänellä olisi koko Junnolaist