E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Tarina tuhansien joukosta
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja1917.
Isak Julinin Kirjapaino, Tampere.
1.
Tyttö oli 20-vuotias, mutta ei toistaiseksi mitään miehestä tietänyt.Vietti ei hänessä vielä ollut herännyt eikä hän kertaakaan ollutantanut itseään poskelle suudella. Viisitoistavuotiaaseen saakkalepateltuaan siinä hartaassa uskossa että kapalolapset löydettiinsaunan lattian alta, hän sentään jo viisi vuotta oli älynnyt ettääidit niitä yksikseen synnyttävät, mutta millä tavalla mies oliosallinen salaisuuteen, sitä hän ei ymmärtänyt. Epämääräisestihän tosin käsitti, että hyväilyillä tai suuteluilla saattoi ollarunollinen merkityksensä, mutta ihmeitätekevän Herran Jumalan hänarveli suurimmaksi tekijäksi tässä asiassa. Joka oikein perinpohjinolisi nämä nuoren tytön päätelmät penkonut, olisi hämmästyennaurahtanut pohjoismaiselle naiskasvatuksellemme.
Että todella niin hullunkurisen vähän saattoi tietää elämäntärkeimmistä asioista!?
Uskonnollisten vanhempainsa kuoltua neito äkkiä joutui maailmankylmiin jalkoihin, ja silloin — yksin ja orpona — hänessävirisi vaistomainen uteliaisuus vastakkaiseen sukupuoleen, ja hänalkoi kuvitella mahdolliseksi, että joskus — kun aika tulee —hänkin joutuu naimisiin niinkuin oli huomannut käyvän muutamillekoulutovereistaan. Mutta mitään sukuvietin eloa ei hän itsessäänvieläkään tuntenut, ja miesten mielenkiintoa naisiin hän luulottelivain arvoaseman, varallisuuden, hauskan puvun tai korkeintaankauniitten kasvojen aiheuttamaksi likentymishaluksi, jolla ei voinuteikä saanutkaan olla mitään muuta aiheuttajaa.
Tytön oli helppo säilyä siveänä, koska hänellä ei ollut mitääntaistelua kiusausta vastaan ja koska oli sattunut niin onnellisesti,ettei kukaan tähän asti ollut yrittänytkään häntä vietellä.
Hän oli siis puhdas ja viaton, koskematon ja neitseellinen, tuore,terve ja kaunis — hänestä täytyi käyttää kaikkia hyviä nimityksiämitä nuoresta tytöstä yleensä käyttää voi, ja jos se yhä kohottaanaisen siveellistä arvoa, niin on vielä lisättävä, että tyttö myösoli kokolailla älykäs, ylevästi ylpeä, hauskan hilpeä, melkoisestielämänhaluinen ja — kokonaan kokematon.
* * * * *
Mies, jonka kohtalo tämän tytön sulhaseksi satutti — emme nyt kerroromaania, vaan elämää — oli sukupuoliolemukseltaan kokolaillaerilainen. Jo viisitoistavuotiaana koulupoikana hän oli kuvitellutihanteellista sekä sielullista että ruumiillista yhdessäoloa impienkanssa uskaltamatta näitä koskaan silmiin katsoa, ja 17-vuotiaanahänessä oli herännyt sukuvietti sellaisella voimalla että hänoli alkanut kuvitella olevansa saastaisin nuorukainen maan päällä,koska ei tietänyt miten tyydyttää himoansa; sillä sen salaisuudenuskominen naissukupuolelle oli hänen mielestään suurinta syntiä,ja naisiin hän katsoi kuin pyhiin runollisiin olentoihin, joitaainoastaan avioliitossa oli oikeus lähestyä. 20-vuotiaana hän alkoirukoilla Jumalalta turhaan apua viettiänsä vastaan, 25-vuotiaana hänluuli tulevansa hulluksi onnettomasta rakkaudesta naiseen, jota hänei uskaltanut suostumuksetta lähestyä, ja 29-vuotiaana hän oli siinämäärin masentunut taistelusta puhtauden ihanteensa puolesta ettäuskoi jäävänsä naisettomaksi kaikeksi elämäkseen, sillä hänen olitäytynyt kulkea kylmänä kaikkien tarjolla olevien kiihottajattarienohi — tietysti omaksi onnekseen ja yhtaikaa kauhukseen, silläoli ollut